lauantai 1. helmikuuta 2014

Höperön kissatädin urheilutapaturmista


Minä, Hippa, Minni ja Ninja

Sisko pääs eilen intistä lomille, joten tänään kaupoilla käynnin lisäksi käytiin ulkona valokuvaamassa talvisessa maisemassa. Myös kissat oli mukana. Meidän kissathan on aina ollut ulkokissoja, maalla kun asutaan. Nuorin kissa ei kuitenkaan ole vielä päässyt ulos muutamaa lyhyttä kertaa lukuunottamatta. Kun kesä tulee niin sitten.

Viime postauksessa oli juttua uusista kyynärtuista ja polvituesta. Niiden hankkimiseen ja käyttöön päädyin, kun polvi ja kyynärpäät otti liikaa osumaa painiessa. Näiden lisäksi painissa käyneitä tapaturmia ovat mm. peukalon venähdys, mustelmat erinäisissä paikoissa, esimerkkinä tämänhetkinen mustelma lonkkaluun kohdalla ja toinen pakarassa. Lisäksi niskat ovat runttaantuneet muutaman kerran, ilmat menee pihalle satunnaisesti, silmäkulma turvonnut ja mustunut. Sekä tuoreimpana eilen painiessa hampaiden väliin jäänyt kieli. Tuli nätit kielilävärit molemmin puolin. Mutta onneksi äiti toi jäätelöä! Alussa opettajat ja kaverit luulivat, että joku on tullut hakkamaan minut ja sitten piti selitellä :D

Nyrkkeilyssä oon selvinnyt vähemmällä, johtuen myös siitä, etten käy siellä kuin kerran tai kaksi kertaa viikossa. Välillä naama ottaa osumaa, mutta pahasti ei ole käynyt. Nyrkkeilyssä käytän hanskojen alla rannetukia, ovat hyvät ja hyödylliset. Niin ei ranteet pääse taipumaan.


Miten niistä loukkaantumisista sitten selviää? Siitä lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti